Lapsen Aggressiivisuudesta

Pienen lapsen luontoon kuuluu terve itsekkyys. Lapsi haluaa olla ihailtu, rakastettu, "kaikkein paras". Tästä johtuu, että lapset kilpailevat keskenään heille rakkaiden ja tärkeiden aikuisten kiintymyksestä ja huomiosta. Lapsille on täysin tavallista, e ttä he tuntevat keskinäistä kateutta ja mustasukkaisuutta. Lasten voimmakkaat tunteet voivat tulla ilmi fyysisinä toimintoina, kuten kovina sanoina, solvauksina ja lopulta hurjina tappeluina. Lapset ovat riitaisia, koska he haluavat aikuisen huomiota ja koska he kilpailevat sekä fyysisestä, että psyykkisestä tilasta lapsijoukossa. Lapset rakentavat omaa yksilöllisyyttään ryhmässä: "olen oma itseni", "pidän mielipiteeni". Lapsi haluaa osoittaa, että hän on kyllin vanha "hoitamaan omia asioitaan", eikä tarvitse välttämättä aina toisten määräyksiä ja komentelua. Lapsi haluaa myös suojella omaisuuttaan ja lelujaan toisten hyökkäyksiltä. Lapsi taistelee ystävistä, yrittää pakottaa muita kuulemaan o mia mielipiteitä, ajatuksiaan ja yrittää saada itsensä ymmärretyksi. Aggressiivinen käytös voi olla tahallista. Tällöin lapsi suutuspäissään yrittää vahingoittaa sitä aikuista tai lasta, jolle on kiukkuinen. Toisaalta aggressiivisen käyttäytymisen taakse voi kätkeytyä yksinäisyyden, surun. Kaipauksen, loukkaantumisen ja al emmuuden tunteita.

Sosiaalisen käyttäytymisen häiriöistä vakavin on aggressiivisuus, paitsi suerauksiltaan, myös siksi, että se on yleensä osoitus niiden ihanteiden ja tavotteiden epäonnistumisesta, joita yleensä sosiaalisuudelle asetetaan. Aggressiivisuus ei ole yksittäine n oire, vaan sidoksissa suureen joukkoon muita psyykkisiä ominaisuuksia, niiden puutteeseen tai liialliseen esiintymiseen. Vakava aggressiivisuus on osoitus laajasta psyykkisestä häiriöstä, määrätynlaisesta persoonallisuuden rakenteesta. Psyykkisesti tasa painoinen ihminen löytää aggresioilleen sosiaalisesti hyväksyttävät kanavat. Se ilmenee hänellä esim. Korkeana suorituspaineena tai kilpailemisen haluna. Jos lapsi on kokenut elämässään vaikean menetyksen, esimerkiksi vanhemman kuoleman, hän saattaa ilmaista kaupaustaan käyttäytymällä äärimmäisen vihamielisesti. Kriisivaiheessa avioeroperheissä lapset voivat olla hyvin hämmentyneitä, pelokkaita tulevaisuud en suhteen ja samalla hyvin aggressiivisia. Lapsi voi kotonaan tai muussa ympäristössään joutua kovan paineen ja stressin alaiseksi, koska häneltä odotetaan suorituksia, joihin hän ei ole lainkaan kypsä. Lapsi joka kokee jatkuvasti alemmuudentunnetta, saattaa olla jännittynyt, ärtynyt, katkera ja a ggressiivinen. Tällöin viha ei ole pelkästään aggressiivista käyttäytymistä, vaan lapsessa voi havaita tärkeiden elinsysteemien muutoksia, kuten lihaksisto jännittyy, sydän hakkaa, hengitys tihentyy ja suoliston ja virtsaelinten alueella voi tulla häiöitä .

Aggressiviset lapset ymmärtävät helposti väärin toisten tarkoituksia. Koska he itse ovat vihan täyttämiä, he uskovat helposti, että muillakin ihmisillä, niin lapsilla kuin aikuisillakin on heitä kohtaan vihan tunteitaja mahdollisesti "pahoja aikeita". Vih aiset lapset ryntäävät toiminnallaan helposti puolustautumaan kuviteltua hyökkäystä vastaan ajatuksella "hyökkäys on paras puolustus". Lapsen jatkuva vihamielisyys on merkki siitä, että lapsen ympäristössä on pahasti jotain vialla. Lapsen sosiaalinen kehitys on hänen läheisten ihmissuhteiden varassa. Vakavin seuraus häiriöstä näissä läheisissä ihmissuhteissa on niin sanottu narsismin häi riö. Se on itsetunnon ja ihmissuhteen häiriö.

Lähteet:

Timo Järvilehto, Mikä ihmistä Määrää?

Keltikangas-Järvinen, Aggressiivinen Lapsi

Om du vill kommentera...