NEUROPSYKOLOGINEN
NÄKÖKULMA KATEUDESTA



Tunteet ovat ns. psyykkisiä elämyksiä, joita ei välttämättä näytetä ulospäin. Esim.kateus on tällainen tunne. Ihminen voi turvautua puolustusmekanismeihin peitelläkseen kateuttaan , joilloin hän vieraantuu omista tunteistaan ja tuntee, ettei nuo psyykkiset kokemukset kuulu hänelle itselleen.
Tiettyä tunnetilaa edeltävät usein ajatukset, jotka antavat merkityksen tapahtuneelle. Näitä ajatuksia ei usein tiedosteta, vaikka tunnetilan tiedostaisimmekin. Vihan tunnetta on ehkä opittu pitämään niin kiellettynä, että se torjutaan kokonaan tietoisuudesta josta seuraa myös kateuden kieltäminen.
Toisten tunteet (ilmaukset) herättävät meissä monenlaisia tunteita tilanteen, mielialan ja suhteen mukaan.

MISTÄ TUNTEET TULEVAT?

Ihmisen tunteiden säätelystä vastaa useammat aivoalueet. Yksi näistä on limbinen järjestelmä. Se koostuu monista toiminnallisesti erikoistuneista tumakkeista. Se sijoittuu aivorungon yläosaan ja ensimmäiseen toimintayksikköön, mutta sen rajaaminen on vaikeaa. Limbisellä järjestelmällä on yhteydet myös kolmanteen toimintayksikköön ja hypotalamuksen kautta autonomiseen hermostoon ja sisäeritykseen. Uudet tutkimukset osoittavat, että tunteiden säätelyssä erlaisilla hermoston väluittäjäainejärjestelmillä on tärkeä osuus.
Eniten tietoa limbisten alueiden merkityksestä tunne-elämälle on saatu eläinkokeilla, jolloin aivojen osia on leikattu tai ärsytetty pienellä sähkövirralla.

Tunteiden kokeminen on hyvin yksilöllistä. Toiset ovat herkempiä kuin toiset. Elämän vaihe vaikuttaa hyvin suuresti tunteisiin, kuten myös kateuden syntyyn. Eli ihminen voi eri ikäisenä tuntea kateutta täysin eri tavalla. Nuorena esim. toisia kohtaan, mutta vanhempana, jolloin on jo paljon elämänkatsomusta enemmän, voi olla kateellinen toisten hienoille tavaroille esim. autoille.
Minäkäsityksellä on myös suuri vaikutus kateuden syntyyn. Eli se millaiseksi itsemme koemme; muita paremmaksi, huonommaksi vai saman veroiseksi? Myös itsetunto vaikuttaa kateuteen. Jos itsetunto on matalalla ei itseensä voi lainkaan luottaa, pitää toisia itseään parempana ja on samalla kateellinen heille asioista, jotka heillä on mielestään paremmin.
Ikääntyminen ei heikennä ihmisten kokemia tunne-elämyksiä. Eli samalla tavoin vanhat voivat olla kateellisia toisille, kuin nuoretkin. Ikääntyneet ihmiset yleensä sanovat, etteivät osaa olla kateellisia toisille. Se voi johtua heidän sen hetkisestä elämantilanteestaan, eikä tunteiden heikentymisestä.Vanhemmalla ihmisellä voi olla monia kokemuksia kateudesta, jolloin hän voi tarkastella sitä tyynemmin ja erilailla.

Jotta ihminen pystyisi kokemaan tunteensa aitoina, pitää sympaattisen hermoston aktivoitua. Esim.naapuriin on muuttanut uusi perhe. Heillä menee taloudellisesti paremmin, kuin muilla naapureilla, sen osoittaa perheen isän työauto; musta uusimman mallin mersu ja koti äidin kesäauto; punainen avo bemari. Toiset naapurit eivät halua olla missään tekemisissä tuon perheen kanssa vaan katselevat heitä halveksuvasti.
Tässäkin sympaattinen hermosto on työssään, se nostaa vihan tätä toista, paremmin menestyvää perhettä kohtaan. Tässä tapauksessa kateus kehittyy hitaasti. Yleensä sypaattinen hermosto aktivoituu noin 1-2 sekuntia voimakkaan tunteen viriämisen jälkeen. Esim. kaverukset inttävät.Toinen on varma olevansa oikeassa, mutta ei saa toista uskomaan sitä, häntä rupeaa vihastuttamaan, hän korottaa ääntään, menee punaiseksi, kädet voivat alkaa hikoamaan ja sydän tykyttämään.

Kanadalaiset tutkijat James Olds ja Peter Milner tekivät vuonna 1954 kokeen, jossa sähköä johtava elektrodi asetettiin tiettyihin limbisiin rakenteisiin, jolloin eläimen sallittiin itse painavan nappia, jolloin hän sai sähköä aivoihinsa. Eli elämen sallittiin itse ärsyttävän itseään ja se teki sitä uupumukseen saakka. Tämä koe mullisti tunteisiin ja motiiveihin liittyviä näkemyksiä. Silti ei varmasti voi sanoa, tunteeko eläin kärsimyksen mielihyvänä. Aivojen palkkio- ja rangaistusjärjestelmät osallistuvat tunteiden ja motiivien säätelyyn.

Jos ihminen on kokenut oikean aivopuoliskon vaurion, hänellä mitä todennäköisinmmin on tunneviestinnän häiriö. Kokeellisen psykologian tulosten mukaan oikea aivopuolisko on vasenta merkittävämpi, kun tehtävät edellyttävät tunneviestintään tai tunne ilmausten tulkitsemista.
Tälläinen potilas ei ymmärrä hyvää tarkoittavaa huumoriakaan, eikä hän pysty havainnoimaan, miten toiset suhtautuvat hänen huomautuksiin ja huumoriin.

ONKO KATEUS PUOLUSTUSMEKANISMIEN TUOTETTA?

Esim. Arka tyttö tahtoisi päästä mukaan koulun suosituimpaan porukkan, johon kuuluu kaikki kovimmat tytöt. Hän ei uskalla tuoda itseään julki. Hän haluaa siirtää oman tunteensa toisiin; hän on kateellinen heille, jotka jo kuuluvat tähän porukkaan. Silloin hänen ajatuksensa lähtevät pois tästä asiasta, koska hän tekee itselleen selväksi, että "he" ovat leuhkoja, eikä hän edes tahtoisi kuulua heihin. Hän siirtää itsensä aiheuttamaa sisäistä ristiriitaa muihin, eikä hänen silloin tarvitse itse tiedostaa sitä.
Tässä tapauksessa tämä tyttä ajattelee, että hän on yhtä hyvä kuin nämä porukan tytöt, eikä hänen siksi tarvitsekaan kuulua tähän porukkaan.
Kun on kyse kateudesta, ymmärretään yleensä, että toinen on kateellinen jollekin toiselle tai toisen omistamalle tavaralle. Silloin yritetään puolustella itselleen, että itse on aivan yhtä hyvä kuin nämä muutkin.



Lähteet:
Pekka Kuikka; Neuropsykologian perusteet
Anja Laakso & Anja Pohjanvirta; psykologian perusteet
Francesco Alperoni; Kateus
Risto Vuorinen & Eliisa Tuunanen; Psykologian perusteet; kurssi 4