Mitä kateus on?

Kateuden, mustasukkaisuuden ja ahneuden välillä on syytä tehdä ero. Kateus on vihainen tunne siitä, että toinen henkilö omistaa ja nauttii jostakin haluttavasta - kateellinen mielijohde merkitsee halua ottaa se pois tai pilata se. Lisäksi kateus ilmenee suhteessa vain yhteen henkilöön. Mustasukkaisuus pohjautuu kateuteen, mutta siihen sisältyy suhde vähintään kahteen ihmiseen; se koskee pääasiallisesti rakkautta, jonka subjekti kokee itselleen kuuluvaksi ja hänen kilpailijansa häneltä pois viemäksi tai tällaisen viemisen vaarassa olevaksi. Ahneus on kiihkeää, kyltymätöntä halua, joka ylittää omat tarpeet ja toisen kyvyn ja halun antaa. (Melanie Klein: Kateus ja kiitollisuus)

Pieni esimerkki kateudesta:
Olipa kerran 40-vuotias työläinen nimeltään Kalle, joka oli polvihousu pojast urheiluautosta. Eräänä aurinkoisena aamupäivänä Kalle saapui pankista sievoinen summa rahaa takataskussaan, vuosien säästäminen oli tuottanut tulosta ja pitkään mielessä kytenyt haave saattoi jopa toteutua. Kalle käveli reippain mielin autokauppaan ja suoraan ikkunassa jo kauan kiillelleen avo-Ferrarin luo.
Eipä aikaakaan kun Kalle jo hurautti uudella autollaan pitkin kirkonkylän raittia. Kalle huomasi ystävänsä Villen tienposkessa Tunturinsa selässä. Kalle päätti käydä tervehtimässä hyvää ystäväänsä ja kysellä lauantaisesta kalareissusta.
Ville huomaa punaisen auton, joka ajaa suoraan häntä kohden ja ajattelee oitis, että kuski on jokin upporikas kaupunkilainen, joka on tullut maalle leuhottamaan hienolla ajopelillään. Kun Ville huomasi Kallen ajavan hienolla Ferrarillaan vanhan vihreän Ladansa sijaan, hänet valtasi suuri kateuden tunne. Kallen kurvatessa Villen viereen, Ville oli kuin mitään uutta autoa ei olisi ollutkaan. Kalle kyseli kuulumiset ja lähti hyvästit sanottuaan ajelemaan kotia kohti. Ville taas starttasi Tunturinsa ja paineli suoraan kohti Esson baaria, jossa yleensä uusimmat jutut kuullaan.
"Ootteko nähny kun Kalle on laittanut uuden auton? Millähän se sekin laittaa? Paljonkohan lie tuosta maksanut?"
Ville pohti "muutaman" ystävänsä voimin.
Pari päivää myöhemmin Kalle tulee tankkaamaan uutta autoaan ja huomaa ikkunassa monta vihoittelevaa katsetta. Asiasta hämmentyneenä Kalle menee sisälle ja huomaa, että entiset ystävät eivät tahdo olla enää hänen seurassaan. Kallen poistuesa baarista hän kuulee muutaman vihaisen kommentin hänen uudesta autostaan.
Näin Kalle menetti ystävänsä kateuden tähden. Kaikki olivat kateellisia, kun Kalle laittoi uuden auton ja he luulivat Kallen muutuneen automerkkinsä mukana.

Kateushan on yleensä juuri tälläista. Se jolla menee paremmin, sille ollaan kateellisia ja se yritetään poistaa joukosta.
Emme arvosta itseämme emmekä lahjojamme. Sen vuoksi emme ole tyytyväisiä siihen, mitä olemme ja mitä meillä on. Ja kun emme ole tyytyväisiä, näemme toisten ominaisuukisissa ja omaisuudessa sellaista, mikä itseltämme puuttuu.(Salme Blomster: Tunteista voimaa)
Ihmisen yleinen asenne mustasukkaisuuteen eroaa asenteesta kateuteen. Joissakin maissa, erityisesti Ranskassa murhasta saa lievemmän tuomion, jos syynä on mustasukkaisuus. Syy tähän erotteluun löytyy yleismaailmallisesta tunteesta, että kilpailijan murha voi sisältää rakkautta uskotonta kohtaan. Tämä tarkoittaa edellä esitetyin termein, että rakkaus "hyvää" kohtaan on olemassa eikä tätä rakastettua kohdetta vahingoiteta ja pilata, kuten kateus tekisi.
Voitaisiin sanoa, että kateellinen ihminen on kyltymätön, hän ei koskaan voi olla tyytyväinen, sillä hänen kateutensa kumpuaa hänen sisältään ja löytää sen vuoksi aina kohteen, johon keskittää huomionsa. Tämä osoittaa myös mustasukkaisuuden, ahneuden ja kateuden läheisen yhteyden. (Melanie Klein:Kateus ja kiitollisuus)
Kateellinen viha on erilaista kuin turhautumisen, koston, kilpailutilanteen tai kiukun nostattama viha. Kiukun nostattama viha edellyttää todellista vahingoittumista, riistetyksi tulemista tai loukkaantumista ja se rauhoittuu vain kun vihan varsinainen syy voitetaan tai se poistuu. Kateus silti pysyy, vaikka turhautuminen menisi ohi, loukkaus sovitettaisiin, kilpailija poistuisi tai vääryys oikaistaisiin. Kateus voikin liittyä todellisiin tapahtumiin, mutta se on kuitenkin enemmän kuin reaktio niihin.Voidaankin sanoa, että kateus on sekä jännitystila että vihamielinen reaktio tähän kadehtijassa vallitsevaan jännitystilaan, eikä se riipu mistään todellisesta tapahtumasta tai ole välttämättä suhteessa siihen.
"Tunnustamalla kateutensa ihminen myöntää alemmuutensa toiseen ihmiseen nähden; hän mittaa itseään toisen rinnalla ja toteaa olevansa alamittainen." toteaa George Foster.
Ehkä kaikkein vaarallisin tekijä kateudessa ei olekaan kateus itse vaan sen kieltämnen. Tällaisen kieltämisen seuraus on oman itsensä kadottaminen, joka koetaan yhä kasvavana sisäisenä heikkoutena.
Muita paremmalla pitää olla kaikkea eniten. Siksi kateellinen kieltäytyy näkemästä ketään itseään kauniimpana tai etevämpänä. Siksi hän vähättelee, naureskelee, pilkkaa tai puhuu pahaa kadehtimastaan. Huomaamattaan hän tekee saman itselleen. Mitätöidessään toisen hyviä puolia, kadehtija kieltää arvon kaikelta kauniilta, kehittyvältä: itse totuudelta. Siksi kateellisen asenteet viime kädessä kääntyvät häntä itseään vastaan.
Kateellinen on vahingoniloinen. Hän on iloinen toisten epäonnistumisille, koska näkee heissä omat ominaisuutensa, sillä hän uskoo, että virheettömyys, täydellisyys ja muita parempana oleminen ovat tuolle toisellekin keskeisiä arvoja. Hän on usein myös aggressiivinen, tarkkaillen muita, määräillen ja oikutellen.
Yleensä kateellinen ihminen on oikea ilonpilaaja. Hän on ahne ja vallanhaluinen ja hänen on vaikea tehdä valintoja, koska hän ei halua menettää mitään. Hän ei osaa tehdä valintoja ja jälkeenpäin hän voi ruveta harmittelemaan tekemäänsä valintaa.
Itse ei tunnista kateuttaan, mutta toisten kateuden huomaa helposti, ehkäpä tämä on myös siksi, ettei itse tahdo myöntää olevansa kateellinen jollekin toiselle.
Kateellinen ihminen kieltää totuuden, rakkauden ja menettää kyvyn elää siinä ja näin ollen tuhoaa kasvunsa ja estää kehittymisensä. "Kateus saattaa ilmetä mm. päänsärkynä, selkäkipuina, jatkuvina flunssina ja ylensyömisenä." sanoo tohtori Claudia Pacheco.
Kateuden voi kohdistaa suoraan itseensä, jolloin ihminen kokee turhaa syyllisyyttä ja rankaisee itseään aiheetta. Hän ei anna itsensä nauttia elämästään ja tuhoaa mahdollisuutensa kehittyä ja menestyä.
Mitä suurempi ero todellisuuden ja luodun mielikuvan välillä on, sitä stressaantuneempi ja ahdistuneempi ihminen on. Väärillä arvoilla pelaava joutuu kuluttamaan suunnattoman määrän energiaa taistellessaan totuutta vastaan. Hän pakenee epämiellyttäviä ja vaikeita tilanteita sen sijaan, että kohtaisi ne.Tasapainoinen ihminen taas hyväksyy vaiketakin tilanteet ja pystyy kohtaamaan ne, samalla hän pyrkii muuttamaan ja korjaamaan niitä.
Itsessämme on hyvin hankalaa huomata virheellisiä asenteita, mutta voimme oppia lukemaan itseämme ja käyttäytymnistämme ja huomaamaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Ahdistumme tilanteissa, joissa haluamme kieltää omat heikkoutemme, alamme jännittää uusia tilanteita ja ärsyynnymme helposti. Ahdistuksesta pääsee yli vasta kun suostuu myöntämään, ettei ole täydellinen. Se on hieman nöyryyttävää, mutta tämä myönnytys antaa helpottavan tunteen, sillä sitten saamme olla oma itsemme, saamme erehtyä ja epäonnistua ja olla vaatimattomampia.
Kateellisen ihmisen on turha teeskennellä mitään, se huomataan heti. Ja kun teeskentely ja jonkun roolin esittäminen lakkaa, huomataan, että kateellinenkin osaa olla sinut itsensä ja lähimmäistensä kanssa ja hän oppii hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat.
Kateutta pidetään ns. pahana tunteena, sillä se rinnastetaan helposti mustasukkaisuuteen. Silti se on sikermä tunnekokemuksia. Kateutta sanotaankin tunteiden risteykseksi, johon saavumme muista kokemuksista ja josta lähdemme liikkeelle muihin tunteisiin päästäksemme. Esim. jos ihminen ihailee jotakin toista kovasti, mutta silti toinen kohtelee häntä huonosti, hän voi päätyä ihailun sijasta kateuteen tätä toista kohtaan.

KATEUS & YKSINÄISYYS

Ala-asteelta asti ja ehkä jo enemmin joka tytöllä on se tosi tärkeä bestis. Pojilla taas on kaveripiirinsä . Ajan kuluessa bestis saattaa muuttua moneenkin kertaan syystä tai toisesta. Ystäväpiiri voi laajentua, mutta kuitenkin joukossa on aina yksi ylitse muiden. Henkilö, jonka olkaa vasten voi itkeä surunsa ja nauraa ilonsa. Henkilö, joka on aina siellä kun tarvitaan.
Jos tämä bestis löytää uuden hyvän kaverin, siitä tulee miltei yhtä mustasukkaiseksi, kuin jos poikakaveri vilkuilisi toista tyttöä.
Siinä sitä sitten äksyilee, tiuskii ja nälvii, ja bestis ja se uusi haastaja ihmettelevät, että ompa tuosta tullut ikävä ihminen, kukas tuollaisen kanssa viitsisi aikaansa kuluttaa.
Ja kuinkas ollakaan, yhtäkkiä tämä, ennen niin ihanan bestiksen omistanut henkiläö voi olla aivan yksin. Ehkä ei kuitenkaan ihan kirjaimellisesti yksin, mutta se voi tuntua siltä, kun ei voi enää purkaa tunteitaan kenellekään. Ja tämä yksinäisyys on hänen mustasukkaisuutensa syytä.
Yksinäiseksi itsensä tunteva henkilö voi vaipua masennukseen ja tuntea olevansa yhteiskunnan hylkiö. Hän vihoittelee ihmisille; hän voi olla kateellinen kenelle tahansa ystäviensä kanssa kulkeville henkilöille. Jos yksinäisyys jatkuu kauan ja kateus alkaa levitö laajalle muita ihmisiä kohtaan, voi masennus syventyä entisestään ja myös ajatukset alkavat olla mustia. Voi tuntua että kaikki ihmiset ovat ylapuolella ja ehkä kuolema on ainoa vaihtiehto päästä tästä helvetistä.
Sitten suurella onnella voi saapua joku ihana ihminen pelastamaan siitä jyrkänteen reunalta. Ja kateus hälvenee, kun tuntee taas olevansa samanarvoinen muiden kanssa. Kun on taas joku joka välittää.

Lähteet:
Joseph H. Berke: Pahan voima
Melanie Klein: Kateus ja Kiitollisuus
Salme Blomster: Tunteista voimaa