Käyttösuunnitelma
Periytymisen opetus:
Kromosomeja (esim. X ja Y) tai geenejä (esim. silmän väri S
ja s) tehdään malleina seinälle tai lattialle, josta
robotti
siirtelee geenejä seuraavaan sukupolveen.
Tuloksista oppilaat tulkitsevat syntyykö tyttö vai poikalapsia /
minkäväriset silmät lapsille voi tulla / tai muita
ominaisuuksia.
Astetta vaikeampia asioita:
DNA:n nukleotidien emäkset tehdään legoista, pahvista,
styroksista tai jostain muusta materiaalista. Adeniinilla olisi oma
merkkinsä. Olisiko se väri (pystyykö robotin
näkö tunnistamaan värejä?) tai muoto?
Samoin oma tunnuksensa olisi tymiinillä, sytosiinilla, guaniinilla ja
urasiililla.
DNA-koodi tehdään pitkäksi nauhaksi, joka sijoitetaan
vaikka luokan poikki taululle, seinälle tai lattialle. Irrallisia
emäksiä tai emästriplettejä sijoitetaan johonkin
varastoon (=solulimaan), josta robotti hakee aina oikein kuhunkin
koodikohtaan ja vie sen oikealle paikalle ja kiinnittää DNA:han
(=lähetti-RNA:n toiminta).
Miten robotti saadaan kulkemaan paikasta toiseen?
Näin robotti opettaa lähetti RNA:n toiminnan. Oppilaiden
lukiessa teoriaa eteenpäin, robotti tekisi vaikka koko tunnin
yhä pitempää ja pitempää lähetti-RNA -nauhaa
DNA:n puolikkaalle. Oppilaat tarkistavat tunnin lopulla tuloksen.
Oppilaat tarkastelevat työn tuloksen, joka on
valkuaisainemolekyyli.