Aamuherätys oli katkera, koska yöunet jäivät
vähäisiksi. Aamupalan jälkeen lähdimme
Metsäntutkimuslaitokselle. Siellä kuuntelimme tunnin mittaisen
Powerpoint-esityksen, joka oli
kuivakahkohko. Esitelmöitsijänä toimi Reijo
Seppänen. Esitelmän kiinnostavin asia oli ikiroutakoe.
Sitten kiersimme 800 metrin
mittaisen luontopolun, jonka varrelle oli yllättävän paljon
luonnon tarjoamia elämyksiä, mm.
lännenpihtametsikkö ja hieno puro, joka sai alkunsa
lähteestä. Pihtan pihka tuoksui karamellille, toisten
mielestä se haisi pahalle. Lopuksi otimme yhteiskuvan
tutkimuskeskuksen pihalla. Reijo Seppäsen kehotuksesta ajelimme
maisematien kautta
seuraavaan kohteeseemme Pirunkirkkoon.
Pirunkirkko oli kahden kallion välissä syvällä
virtaava pieni puro. Majavat olivat kaataneet haapoja ja koivuja.Pojat
kiipeilivät jyrkänteellä. Sitten ajelimme majapaikkaamme
pizzalle. Osmo-kuski paistoi pizzoja kahdella pellillä yhtä
aikaa, uunin kuitenkaan edes olematta kiertoilmauuni.
Mökit siivottuamme ja pakattuamme matkatavarat matkustimme
Komulankönkäälle. Otimme kuvia putouksesta ja vanhasta
myllystä sekä pelasimme "niveltä".
Komulankönkäältä siirryimme
Hepokönkäälle. Ihmetykseksemme sinne oli tehty
rullatuoliramppi alas asti. Alhaalla sumu täplitti
silmälasillisten näköapuvälineet. Eräät
hullut kiipesivät
jyrkänteen ylös, järkevämmät kävelivät
rinteen ylös polkua myöten. Sitten kävimme kahvilla
Puolangan Shellillä ja tuhlasimme kerhon rahavarannot.
Viimeinen vierailukohteemme oli Kalliuskoski. Kerttu liukastui
ahdinpartaan ja kaatoi kohta saappaistaan litratolkulla Kiiminkijoen
vettä. Kalliuskosken laavu oli erikoisen mallinen. Loppumatka
koululle sujui luihakkaasti.
Retkelle osallistuivat Talvikki-kerholaisista:Simo Heikkinen, Kerttu
Laitinen, Johannes Nissinen, Saija Pennanen, Anssi Perttunen, Eeva-Maija
Pinoniemi, Reija Saarenpää, Niko Väisänen, Venla
Väisänen, Sami Väänänen ja Kari
Ämmänpää. Ohjaajina toimivat Timo Pakonen ja Marjaana
Petäjä.