Menu

Artikkelit

Vilma


Vilma Rissanen piti erinomaisen ylioppilaan puheen

Vilman ylioppilaanpuhe

 

Ylioppilaan puhe

Arvoisa juhlaväki, hyvät opettajat ja rakkaat luokkakaverini. 

Kolme vuotta on pitkä aika, mutta nämä vuodet täällä Utajärven lukiossa ovat menneet todella nopeasti. Lukioaikaan on mahtunut paljon kaikenlaista.

Muistan vielä ihan elävästi, kun ensimmäisenä päivänä odottelimme Muhoksen linja-autoasemalla kyytiä Utajärvelle. Siinä katselin vähän ympärilleni, tarkastelin tulevia luokkakavereitani. Tästä se alkaisi!

Ensimmäinen vuosi oli minulle vaikein. Olin ollut edellisen vuoden kansalaisopistossa, jossa elin 150 samanikäisen nuoren kanssa tiiviisti yhdessä. Yhtäkkiä sitten olinkin Utajärvellä, missä meitä lukiolaisia oli alle 50. Silloin mietin tosissani vaihtamista isompaan lukioon. Onneksi en vaihtanut! 

Huomasimme pian, että lukio vaati meiltä paljon enemmän kuin peruskouluopinnot. Nyt pitikin tehdä töitä arvosanojen eteen. Ensimmäisenä vuonna lukujärjestykset olivat täpötäynnä pakollisia kursseja, meillä oli usein iltatunteja ja muhoslaisilla vielä totuttelemista uuteen ympäristöön. Muistan ensimmäisen koeviikon, kun tajusin, että koetta varten täytyisi lukea koko kurssikirja! Silloin ymmärsin, että minun pitää muuttaa opiskelutapojani ja aloittaa opiskelu kunnolla jo jakson aikana, eikä koetta edeltävänä päivänä. Siihen se silti usein kyllä meni.

Vaikka eka vuosi oli runsaiden pakollisten kurssien takia rankka, oli siinä myös hyvät puolensa. Koska pakollisia tunteja oli niin paljon, olimme koko luokka paljon yhdessä ja näin tutustuimme paremmin toisiimme.  Ensimmäinen vuosi meni aikalailla tutustuessa uuteen luokkaan, kouluun ja opetellessa uuden koulun käytäntöjä. Käytännöistä tuleekin mieleen, kun olimme ensimmäisiä kertoja ruokailussa ja täällä Utajärvellä meillä on astioita palautettaessa kaksi jonoa, toiseen menee ne, joilla on ruokaa jäänyt lautaselle ja toiset joiden ei tarvitse mennä biojäteastian kautta. No sitä emme silloin vielä tienneet. Seisoimme kiltisti jonossa ja kun pieni alakouluikäinen poika meni ohitsemme, sitä toista jonoa pitkin, taisimme huikkasta, että äläpäs ohittele. Vähän se katsoi tyhmänä, että mitäpäs nuo huutelee. 

Ekasta vuodesta on jäänyt mieleen Jarin historian ja yhteiskuntaopin tunnit auditoriossa. Meillä kaikilla oli 

 

vakipaikat, missä istuimme ja Jari kuljeskeli pitkin luokkaa selittäen tohkeissaan antiikin Rooman ajoista. Taidettiin siellä tunnilla muutakin tehdä kyllä kuin kuunnella historian havinaa. Usein meillä oli tiukat sanajahtiskabat ja voin vannoa, etteivät ne takapenkin pojatkaan ihan vain muistiinpanoja niillä läppäreillä tehneet. 

Toinen mikä on jäänyt mieleen, ovat enkun tunnit. Muistan, miten paniikissa olin aina, kun jouduimme jakaantumaan ryhmiin taikka pareihin ja sitten alkaa keskustelemaan englanniksi 

jostain ilmasto-ongelmista. Voin kertoa että siinä pikku Vilmaa jännitti. Mutta siihenkin tottui ja loppujen lopuksi se antoi minulle paljon rohkeutta.

Toinen vuosi oli jo paljon mukavampi. Kun kesäloman jälkeen palasimme taas koulunpenkille, oli kaikki tuttua ja turvallista ja Utajärvi alkanut tuntua jo omalta paikalta. Ei enää oltu niitä uusia ja pikkuisia ököjä vaan wanhoja. Kakkosvuonna alkoi kova pähkäily, että mitä sitä haluaisi lukion jälkeen tehdä ja mitä kursseja kannattaisi valita. Harva meistä tiesi vielä mitä halusi elämältä, joten kursseja valittiin sen hetkisen mielenkiinnon mukaan. Olihan noita pakollisia kursseja vielä paljon, mutta pikkuhiljaa porukka hajosi eri tunneille. Toisena vuotena tuli tavallisen ja tutun rinnalle myös uusia juttuja. Saimme uusia väliaikaisia ja pysyviä opettajia. Heidän kanssaan saimme paljon mukavia muistoja.  

Keväällä meillä sitten olivat wanhojen tanssit.  Ensimmäinen sellainen yhteinen meidän oma projekti. Wanhojen tanssiparit harjoittelivat ahkerasti koko kevään ja muistan hyvin kun niitä askeleita puitiin monet välitunnit ja yritettiin muistella koreografioita. Ja varmaan koko kevään soi kaikilla kakkosilla päässä vuorotellen eri tanssien musiikit. Me saatiin Minnan kanssa kunnia juontaa Wanhojen tanssit, oli mukavaa olla osana tuota meidän päivää. Varsinainen wanhojen päivä vietettiin sitten ihan iltaan asti koululla. Väliaikoina pelattiin biljardia ja pingistä, käytiin Salesta hakemassa evästä. Tuo päivä on ollut kyllä yksi parhaista koulupäivistä. 

Sitten alkoikin abivuotemme. Oltiin vihdoin koulun kingejä. Kesä oltiin tietysti kaikki tahoillamme, reippaasti luettu syksyn kirjoituksiin. Ensimmäisissä kirjoituksissa kaikilla oli viimeisen päälle eväät ja mahdollisimman mukavat vaatteet ja kaikki oli ajateltu alusta loppuun asti.  Se kirjoitustilanne on kyllä vieläkin vahvana muistona. Tämä viimeinen vuosi oli kyllä eittämällä paras. Kun kaksi vuotta oltiin jo työskennelty yhdessä, alkoi luokkahenki olla jo aika hyvä ja kolmannen vuoden projektien ohella porukkamme tiivistyi yhtä yhtenäisemmäksi.  Sekin ehkä teki kun viimein viimeisenä vuotena alkoi olla hyppytunteja ja nehän yleensä vietettiin kahvihuoneella korttia pelaten.  Niistä jäi kyllä hyvät muistot. Tämä kevät oli kyllä kaikista rankin, vaikka oma lukeminen jäi suunnitelmiin nähden vähän alakanttiin, oli silti stressi siitä, että pitäisi lukea. Mutta niistä selvittiin osa kunnialla ja osa vähemmän kunnialla. Tärkeintä on, että saamme nyt painaa lakin päähämme. 

 

Kiitos opettajille, että ette menettäneet hermojanne vaan jaksoitte moneen kertaan selittää asiat. Erityisesti haluan vielä kiittää ryhmänohjaajaamme Anua, joka on loppuun asti pitänyt meistä huolta ja varmistanut että kaikilla olisi tulevaisuudelle jotain suunnitelmia ja että selviäisimme ensin tästä koulusta pois. Haluan kiittää myös kaikkien meidän abien puolesta, kaikkia vanhempia, kun olette jaksaneet olla tukena ja auttaneet aina pahan paikan tullessa.  Kiitos myös teille kaikille luokkatovereilleni, te teitte tästä kolmesta vuodesta hienon ja varmasti myös ikimuistoisen. Vaikka aluksi mietin, että oliko hyvä ratkaisu tulla Utajärven lukioon, olen sitä mieltä, että se on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Utajärvi oli minulle juuri oikea paikka.  

Go to top